Nakyma.fi ei ole enää saatavana täältä. Yritä sen sijaan nakyma.com.

Ympäristösuunnittelu nyt ja ennen

Ympäristösuunnittelulla tähdätään kestävämpään ja hyvinvoivaan ympäristöön, jossa myös ihmiset voivat hyvin, eivätkä vahingoita ympäristöä. Ympäristön tilaa pyritään parantamaan niin, että se toimisi ihmisen kannalta hyvin, mutta myös maapallon ekosysteemin.

Ympäristösuunnittelu on laaja ala ja käsittää erilaisten ohjelmien ja suunnitelmien laatimisen, lakien ja säädöksien valmistelun sekä rakennusten ja tuotteiden suunnittelun.

Ympäristösuunnittelussa pyritään ottamaan huomioon myös sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, siinä missä fyysisetkin, pitämällä silti huolta ympäristöstä parhaalla mahdollisella tavalla.

Ekologisuus ja kestävyys keskiössä

Nykypäivänä ekologisuus ja kestävä kehitys ovat yhä keskeisemmässä roolissa ympäristösuunnittelussa. Ihmisten aiheuttamaa tuhoa luonnolle ja ympäristölle pyritään lieventämään ympäristöä parantavalla suunnittelulla. Ympäristösuunnittelun opintoihin kuuluukin muun muassa kestävän kehityksen eri osa-alueet mukaan lukien ympäristötekniikka ja viranomaistoiminta. Opinnoissa perehdytään myös ympäristön seurantaan liittyviin työkaluihin sekä ympäristön kunnostuksen toimintamalleihin. Ympäristösuunnittelija tuntee alan kannalta keskeisen lainsäädännön ja ymmärtää ympäristösuunnittelun kehittämistoiminnan periaatteet. Ympäristösuunnitteluun liittyy vahvasti arkkitehtuuri, maantiede, kaupunkisuunnittelu, maisema-arkkitehtuuri sekä sisustussuunnittelu. Tutustu ympäristösuunnittelun kestävän kehityksen opintoihin videon avulla.

Ympäristösuunnittelun pitkä historia

Ympäristösuunnittelulla on pitkä historia, joka juontaa juurensa aina antiikin kreikkalaisten ajoilta. Antiikin kreikkalaiset pohtivat tuolloin auringon tuottaman lämpöenergian käyttöä ruoantuotannossa, mutta se otettiin huomioon myös talonrakentamisessa. Auringon liikkeisiin pohjautuva arkkitehtuuri säilytti asemansa myös roomalaisten keskuudessa ja näkyy muun muassa roomalaisissa kylpylöissä. Moderni ympäristösuunnittelu on lähtenyt liikkeelle 1800-luvulta henkilöstä nimeltä William Morris. Englantilainen Morris kieltäytyi käyttämästä teollisesti tuotettuja materiaaleja. Hänen mukaansa teollinen vallankumous vahingoitti ympäristöä ja työntekijöitä.

Teollisen vallankumouksen ajoista on edetty ajatteluun, jonka mukaan energiatehokkuus, asianmukainen tekniikka, luonnonmukainen puutarhanhoito ja maatalous, maan kunnostus, nykyaikainen kaupunkisuunnittelu, ekologisesti kestävät energia- ja jätejärjestelmät ovat lähtökohtia ympäristösuunnittelulle. Kestävä kehitys on tällä hetkellä todennäköisesti vallitsevin ajattelu ympäristösuunnittelussa. Se ohjaa valtaosaa ympäristösuunnitteluun liittyvistä aloista ja toimista.